Maailmanlopun ravintola -lainauksia

Uutiset   Hahmot   Planeetat   Linkit   Lainaukset   Muuta   Historia   Tietoja sivustosta   Vieraskirja
Villen kotisivut

<< Pääsivu
Kaikki

Linnunradan käsikirja liftareille
Maailmanlopun ravintola
Elämä, maailmankaikkeus - ja kaikki
Terve, ja kiitos kaloista
Enimmäkseen harmiton
>>

Hahmot tästä kirjasta Planeetat tästä kirjasta


  Eräs teoria väittää, että jos joku joskus keksii täsmälleen mikä on maailmankaikkeuden tehtävä ja miksi se on olemassa, se siinä samassa katoaa ja tilalle tulee jotain vielä kummallisempaa ja käsittämättömämpää.


  Erään toisen teorian mukaan näin on jo käynyt.
  Monet kansat uskovat, että maailmankaikkeuden loi jonkinlainen jumala, vaikka Viltvodle VI:n jartravartidit uskovatkin, että itse asiassa maailmankaikkeus sinkoutui ulos Suuren Vihreän Flunssakohtauksen nenästä, kun tämä aivasti.
  Jartravartideja jäytää alituinen pelko, että koittaa aika, jota he sanovat Suuren Valkean Nenäliinan Tulemiseksi. He ovat pieniä sinisiä otuksia, joilla on viisikymmentä kättä. Ainutlaatuista heissä on se, että he ovat ainoa rotu kautta historian, joka on keksinyt aerosolideodorantin ennen pyörää.
  Itse asiassa nähdäkseen jotain rumempaa kuin vogonien alus on astuttava sisään sellaiseen ja katsottava vogonia. Kukaan täysjärkinen ei sitä kuitenkaan tee, sillä tavallinen vogoni ei ajattele kahta kertaa ennen kuin tekee tulijalle jotain niin uskomattoman tarkoituksettoman hirvittävää, että tämä toivoo ettei olisi koskaan syntynytkään - tai (jos ajattelee selkeämmin) ettei kyseinen vogoni olisi koskaan syntynyt.
  "No niin", hän sanoi. "Päivää protesoitu vogonikapteenini, ja kuinka me tänään jakselemme?"
  Vogonikapteeni kertoi tuhonneensa viimeisen parin tunnin aikana melkein puolet miehistöstään kurinpidollisissa harjoituksissa.
  Halfruntin hymy ei värähtänytkään.
  "No niin, minusta se on täysin normaalia käyttäytymistä vogonille. Luonnollista ja tervettä aggressiivisten vaistojen kanavoimista järjettömään väkivaltaan."
  "Noin sinä aina sanot", vogoni murahti.
  "No niin", sanoi Halfrunt, "minusta se on täysin normaalia käyttäytymistä psykiatrille. Hyvä. Henkinen asennoitumisemme on tänään selvästi oikea. Kerropa nyt uutisia tehtävästä."
  Juuri samalla hetkellä Ford Prefect oli ilmassa. Ei siksi että aluksen keinotekoisessa painovoimakentässä olisi ollut mitään vikaa, vaan koska hän oli hyppäämässä alas portaita, joista pääsi aluksen hytteihin.
  "Ota ja Nauti" on Siriuksen kybernetiikkayhtiön valitusosaston motto. Valitusosasto on menestynyt mahtavan hyvin ja peittää nyt kolmen keskikokoisen planeetan maa-alueet ja on yhtiön ainoa jaosto, joka on viimevuosina tuottanut tasaisesti voittoa.
  Motto seisoo tai oikeastaan seisoi kolmen mailin korkuisina valaistuina kirjaimina valitusosaston avaruusaseman lähellä Eadraxissa. Valitettavasti kirjaimet painoivat niin paljon, että niiden perusta romahti vähän pystyttämisen jälkeen ja ne putosivat lähes puolentoista mailin matkan monien lahjakkaiden - nyttemmin edesmenneiden - valitusosaston johtajien toimistojen läpi.
  Esiin pistävien kirjainten yläpuolet muodostavat nyt seudun omalla kielellä tekstin "Survo pää sikaan", eikä niitä enää valaista paitsi erityisissä juhlatilaisuuksissa.
  "Jos olet nauttinut tästä juomakokemuksesta", laite jatkoi, "niin miksi et jakaisi sitä ystäviesi kanssa?"
  "Siksi, että en halua menettää heitä." Arthur vastasi happamasti.
  "Vai sitä se on", sanoi Nutri-Matic kun hän lopetti.
  "Niin", sanoi Arthur, "sitä minä haluan."
  "Haluat siis maistaa kuumassa vedessä keitettyjä kuivia lehtiä?"
  "Öh, niin. Maidon kanssa."
  "Lehmästä lirutettuako?"
  "Tuota, tavallaan, kai..."
  "Haluat puhua isoisäsi isän kanssa?" ärähti Ford.
  "Jep."
  "Onko nyt oikea hetki?"
  "Joo. Katso, minä olen Zaphod Beeblebrox, minun isäni oli Zaphod Beeblebrox toinen, isoisä oli Zaphod Beeblebrox kolmas..."
  "Täh?"
  "Sattui pieni sekaannus ehkäisyvälineautomaatin ja aikakoneeen kanssa. Nyt keskittykää."
  "Auttaa?" huudahti vanhus ikään kuin häneltä olisi pyydetty kärppää.
  "Joo, apua, ja niinku heti, koska muuten..."
  "Apua!" vanhus toisti ikään kuin häneltä olisi pyydetty kevyesti grillattua kärppää sämpylän välissä, ranskalaisten kera. Hän oli tyrmistynyt.
  "Vanha minäni on kuollut!" hän raivosi, " Tappanut itsensä! Kuolleiden ei pitäsi sekaantua elävien asioihin!"
  "Ja kuitenkin sinä kutsuit minut päästämään teidät pinteestä", aave sanoi.
  "Ööh, se on kokonaan toinen juttu, vai mitä?" Zaphod sanoi ja istuutui taas.
  "Jos sinä joskus vielä tarvitset apuani, siis joudut pulaan ja tarvitset auttavaa kättä pelastamaan tiukasta paikasta..."
  "Niin?"
  "Älä hetkeäkään epäröi painua hiiteen."
  Ursa Minor Betan asuttu planeetta on joidenkin mielestä tunnetun maailmankaikkeuden kammottavin paikka.
  Vaikka se on sietämättömän rikas, hirvittävän aurinkoinen ja siellä on enemmän suurenmoisen mielenkiintoisia ihmisiä kuin granaattiomenassa siemeniä, ei kuitenkaan voi olla merkityksetöntä se, että kun Playbeing äskettäin julkaisi artikkelin "Kun olet kyllästynyt Ursa Minor Betaan, olet kyllästynyt elämään", itsemurhaluvut siellä nelinkertaistuivat yhdessä yössä.
  Vaikka eihän Ursa Minor Betan planeetalla öitä ole.
  Se on aurinkovyöhykeplaneetta, jossa jostain selittämättömästä ja jotakuinkin epäilyttävästä topografian oikusta johtuen on vain subtrooppista rannikkoa. Aivan yhtä epäilyttävästä temporaalis-relastaattisesta oikusta johtuen planeetalla on aina lauantai-iltapäivä, hetki juuri ennen rantabaarien sulkeutumista.
  Hän istui hiljaa ja oli raivokkaasti välittämättä ajatuksesta. Se nalkutti hänelle. Hän ei välittänyt. Se nalkutti. Hän ei ollut tietääkseenkään. Se nalkutti. Hän antoi periksi.
  "Käsikirja on ehdoton. Todellisuus on usein virheellinen."
  "Se kuuluisa Zaphod Beeblebrox?" se vikisi.
  "Ei, vaan ihan tavallinen Zaphod Beeblebrox, tarjoustavaraa. Etkö tiedä, että minua saa kuuden purkin pakkauksissa?"
  Hyönteinen kalisutti kiihtyneesti tuntosarviaan.
  "Mutta kuulin juuri alieetteriradiosta, että te olette kuollut..." se kiljui.
  "Ihan niin, täsmälleen, en vain ole vielä lopettanut liikkumista. No niin. Mistä löydän Zarniwoopin?"
  "Jep" Zaphod sanoi ja astui hissiin. "Teetkö muutakin kuin puhut?"
  "Kuljen ylös, tai alas", vastasi hissi.
  "Hienoa, me ollaan menossa ylös", Zaphod vastasi.
  "Tai alas", hissi muistutti.
  "Joo, okei, ylös kiitti."
  Tuli hetken hiljaisuus.
  "Alhaallakin on oikein mukavaa", hissi ehdotti toiveikkaasti.
  "Ai, niinkö?"
  "Tosi mahtavaa."
  "Hyvä, veisitkö meidän nyt ylös", Zaphod sanoi.
  "Saanko kysyä, oletteko harkinnut kaikkia vaihtoehtoja, joita alasmeno tarjoaa?" tiedusteli hissi kaikkein ystävällisimmällä ja sovittelevimmalla äänellään.
  "Miten sinut on aseistettu?" tankki jyrisi epäuskoisesti.
  "Arvaa", Marvin vastasi.
  Tankin moottorit jyrähtivät ja sen vaihteet junnasivat. Molekyylin kokoiset sähköiset releet syvällä sen mikroaivoissa napsuivat edestakaisin tyrmistyksestä.
  "Täh?" sanoi tankki.
  "Annahan kun esittelen itseni", mies sanoi, "Minä olen Roosta ja tässä on pyyhkeeni."
  "Terve", sanoi Zaphod.
  "Terve, pyyhe", hän lisäsi, kun Roosta ojensi häntä kohti vanhan, nuhruisen, kukikkaan pyyhkeen. Kun ei tiennyt miten sen kanssa menetellä, hän puristi kohteliaasti sen kulmaa.
  Zaphod nuuhkaisi pyyhettä epäluuloisesti.
  Vielä epäluuloisemmin hän imaisi sen kulmaa. Hän sylkäisi.
  "Yök", hän ilmoitti.
  "Ihan niin, aina kun minä imen sitä kulmaaa on minun myös imaistava toista päätä", Roosta sanoi.
  "Miksi", Zaphod kysyi epäluuloisesti, "mitä siinä on?"
  "Masennuslääkettä", Roosta sanoi.
  Hän silmäili laitteistoa, josta pyörre sai käyttövoimansa ja jäi äkkiä tuijottamaan hämmästyneenä.
  Hän haukkoi henkeään.
  "Hei, eikös tuossa ole kakunpala?" hän sanoi.
  Hän sieppasi pienen leivonnaisen antureista, jotka sitä ympäröivät.
  "Jos rupeaisin kertomaan kuinka paljon tätä tarvitsen, en ehtisi syödä sitä", sanoi hän ahneesti.
  Hän söi sen.
  "Lentoyhtiö Tähtienväliset risteilyt pahoittelee lähdön toistuvaa viivästymistä. Odotamme parhaillaan, että pienten sitruunantuoksuisten kosteuspyyhkeidemme varastoa täydennetään niin, että voimme tehdä matkastanne miellyttävän, virkistävän ja hygieenisen. Kiitämme teitä kärsivällisyydestä. Lentoemännät tarjoilevat kohta taas kahvia ja keksejä."
  Seitsemänkymmentä metriä pitkä marmoripintainen baaritiski oli verhoiltu kahdellakymmenellä tuhannella yhteen ommellulla antareslaisen mosaiikkiliskon nahalla huolimatta siitä, että kyseiset kaksikymmentätuhatta liskoa olisivat tarvinneet nahkaa sisälmyksiensä suojaksi.
  Tarjoilija hymyili kohteliaasti tarjoilijoiden tapaan. Hän oli kohta lähes ammentanut tyhjiin kohteliaan tarjoilijan ohjelmiston ja aikoi pian siirtyä tiukkailmeisen ja sarkastisen pikku tarjoilijan rooliin.
  Ajassa matkaamisen suurin ongelma ei ole se, että siinä sattumalta tulee omaksi isäkseen tai äidikseen. Omaksi isäkseen tai äidikseen muuttuminen ei ole niin suuri ongelma, etteikö suvaitsevainen ja sopeutuvainen perhe sitä sulattaisi. Historian kulun suhteen ei myöskään ole ongelmia - historian kulku ei muutu, sillä kaikki sopii kohdalleen niin kuin palapelin palaset. Kaikki tärkeät muutokset ovat tapahtuneet ennen asioita joita niiden on määrä muuttaa, ja lopulta kaikki kyllä järjestyy.
  Suurin ongelma koskee yksinkertaisesti kielioppia, ja tärkein lähdeteos siinä asiassa on tohtori Dan Streetmentionerin Ajassa matkaajan käsikirja - tuhat ja yli aikamuotoa. --
  Useimmat lukijat pääsevät semikonditionaaliseen futuuriin jota modifioi käänteinen plagiaalinen intentionaalisen subjuktiivin imperfekti ennen kuin luovuttavat; itse asiassa teoksen myöhemmissä painoksissa on sen jälkeiset sivut jätetty tyhjiksi painatuskustannusten säästämiseksi.
  Maailmanlopun ravintola on yksi erikoislaatuisimmista hankkeista koko ravintolatoiminnan historiassa.
  Se on rakennettu lopulta tuhoutuneen planeetan pirstaleisille jäännöksille, jotka on (tulnee ollaiksenut) suljettu valtaisan aikakuplan sisään ja siirretty ajassa eteenpäin juuri siihen hetkeen jona maailmankaikkeus tuhoutuu.
  Monet väittäisivät tätä mahdottomaksi.
  Sen sisällä vieraat istuutuvat (tulnevat istuutunaikse) pöytään ja nauttivat (tulnevat nauttinaikse) ylellisiä ruokia samalla kuin katselevat (tulnevat katsellein) kuinka koko luomakunta räjähtää ympärillä.
  Monet väittäisivät tätä mahdottomaksi.
  Sinne voi saapua (tulnee voikse saapuvan) mihin aikaan vain ilman pöytävarausta, sillä varauksen voi tehdä takautuvasti, nimittäin palattaessa omaan aikaan (varaikse voiden tehney retrovasti nimenaikse tulenessa tula tullan kotiin).
  Monet olisivat ehdottomasti sitä mieltä, että tämä on täysin mahdotonta.
  Ravintolassa voi tavata ja syödä päivällistä (tulnee voikse tavatan ja tulnee avec eineksinen) seurassa, joka on kiehtova poikkileikkaus ajan ja avaruuden koko väestöstä.
  Tämä, näin voidaan kärsivällisesti selittää, on myös mahdotonta.
  Siellä voi käydä niin monta kertaa kuin haluaa (tulnee voikse käydän ja uuskäydän...ja niin edelleen - katso loput aikamuotokorjaukset tohtori Streetmentionerin kirjasta) ja voi olla varma, ettei koskaan tapaa itseään, sillä se aiheuttaa tavallisesti melkoista hämmennystä.
  "Vauwee", sanoi Zaphod. "Zappo."
  "Uskomatonta!" huokaisi Arthur. "Ihmiset..! Ja nuo muut jutut..!"
  "Nuo muut jutut ovat myös ihmisiä", kuiskasi Ford Prefect.
  "Ihmiset..!" jatkoi Arthur. "Ja nuo...muut ihmiset..."
  "Valot..!" sanoi Trillian.
  "Pöydät..!" sanoi Arthur.
  "Vaatteet..!" sanoi Trillian.
  Tarjoilijan mielestä he kuulostivat ihan ulosottomiehiltä.
  "Terve, Ford, juttelitko möykkäpojan kanssa?" Zaphod kysyi.
  Ford pudisti päätään epämääräisesti.
  "Hotblackin kanssako? Tavallaan, joo."
  "Mitä se sanoi?"
  "No, ei paljon mitään. Se on - öö"
  "Niin mitä?"
  "Se on vuoden kuolleena verotussyistä. Minun täytyy päästä istumaan."
  "Minä en kyllä aio syödä elukkaa joka pyytää minua syömään itsensä", Arthur sanoi, "se on sydämetöntä."
  "Onhan se parempi kuin syödä eläin joka ei halua tulla syödyksi", Zaphod sanoi.
  "Ei siitä ole kysymys", Arthur protestoi. Sitten hän miette hetken asiaa. "Hyvä on, kai tässä siitä on kysymys." hän sanoi. "Hällä väliä, en enää ajattele koko asiaa. Minä vaan - öö -"
  Hänen ympärillään maailmankaikkeus kiehui kuolinkouristuksissaan.
  "Taidan tyytyä salaattiin", hän mutisi.
  "Katso, minä näytän", Ford sanoi.
  Hän sieppasi pöydältä lautasliinan ja rutisteli sitä kömpelösti.
  "Katso", hän sanoi taas. "Kuvittele, että tämä lautasliina on aikaan sidottu maailmankaikkeus! Ja tämä lusikka on aineen kaareutumisen transduktionaalinen muoto."
  Sen sanominen vei vähän aikaa eikä Arthur halunnut keskeyttää.
  "Minä olin juuri panemassa keittoa suuhuni sillä lusikalla", hän sanoi.
  "Olkoon sitten", Ford sanoi. "Oletetaan, että tämä lusikka -" Hän löysi pienen puulusikan tarjottimelta. "- tämä lusikka -", mutta siitä oli aika vaikea saada otetta. "Ei, otetaan tämä haarukka -"
  "Hei, näpit irti minun haarukastani", Zaphod ärähti.
  "Hyvä on", Ford sanoi, "hyvä on, hyvä on. Mitä jos sanotaan - mitä jos sanotaan, että tämä viinilasi on ajallinen maailmankaikkeus."
  "Mitä, tarkoitatko tuota lasia, jonka juuri pudotit lattialle?"
  "Pudotinko minä sen?"
  "Pudotit."
  "Ai", Arthur tokaisi nokkelasti, "te siis tarkoitatte, että me on matkustettu vain ajassa mutta paikka ei ole vaihtunut."
  "Mene sinä saamarin alikehittynyt apinaihminen serkkujesi kanssa puuhun kiipeilemään", Zaphod keskeytti.
  Arthur kimpaantui.
  "Painu sinä nelisilmä kolistelemaan kallojasi vastakkain", hän neuvoi Zaphodia.
  "Ei ei", tarjoilija sanoi Zaphodille, "teidän apinanne on ymmärtänyt asian aivan oikein."
  "Ihmeellinen alus kumminkin. Näyttää ihan kalalta, liikkuu kuin kala, mutta on kömpelö kuin lehmä."
  "Turpa kiinni ja kuuntele", Zaphod sähähti. "Tällä kertaa luvassa on kovaa menoa, jännitystä ja tosi hurjia juttuja."
  "Kuulostaa kamalalta", Marvin sanoi.
  "Marvin! En minä pyydä muuta kuin..."
  "Sinä kai haluat, että minä avaan tämän avaruusaluksen teille."
  "Täh? Tota...joo. Jep, juuri niin", Zaphod sanoi hermostuneesti.
  "Älkäähän nyt", sanoi henkivartija. "Siitä on tulleva tosi mukavaa. Te olitte jymymenestys. Henkivartija olisi aiheuttanut tohtori Dan Streetmentionerille sydänkohtauksen."
  Linnunradan jokaisen suuren sivilisaation historia käy läpi kolme selvästi määriteltävää vaihetta: selviytymisen, uteliaisuuden ja sivistyksen vaiheet, jotka tunnetaan myös miten, miksi ja missä -vaiheina.
  Ensimmäiselle vaiheelle on luonteenomaista kysyä "Miten saamme syötävää?", toiselle "Miksi me syömme?", ja kolmannelle "Missä syömme lounasta?"
  Ruokalista jatkaa edelleen, että Milliways, Maailmanlopun ravintola, on miellyttävä ja sivistynyt vastaus kolmanteen kysymykseen.
  Se ei kuitenkaan jatka sanomalla, että vaikka suurelta sivilisaatiolta menee tavallisesti useita tuhansia vuosia näiden vaiheiden läpikäymiseen jotkut pienet sosiaaliset ryhmittymät saattavat paineen alaisina käydä nämä vaiheet läpi äärettömän nopeasti.
  "Miten menee?", sanoi Arthur Dent.
  "Huonosti", sanoi Ford Prefect.
  "Minne me ollaan menossa?", kysyi Trillian.
  "En minä tiedä", sanoi Zaphod Beeblebrox.
  "Miksi et?", tiukkasi Arthur Dent.
  Jos Arthur Dent olisi ollut viiden mailin päässä kovaäänissiiloista hänen viimeinen ajatuksensa olisi ollut, että tämä äänentoistojärjestelmä muistutti kooltaan ja muodoltaan kovasti Manhattania. Siiloista nousevat neutronikaiutintornit kohosivat taivaalle hirvittävinä peittäen näkyvistä plutoniumreaktoreiden rivit ja seismisten vahvistimien rykelmät.
  "Olen kuitenkin juuri saanut raportin, jonka mukaan Disaster Arean edustaja on tavannut ympäristönsuojelijat lounasaikaan ja ammuttanut heidät kaikki niin, ettei konsertin tiellä ole enää esteitä..."
  "Missä lukee teleport?", Ford Prefect kysyi hiljaa.
  "No, ihan tässä näin", Arthur sanoi ja osoitti tummaa laatikkoa ohjaamon nurkassa. "Ihan sanan 'hätämenettely' alapuolella ja sanan 'järjestelmä' yläpuolella ja sanan 'epäkunnossa' vieressä."
  
  Aldebaran hieno on,
  Algol myöskin ehdoton,
  Betelgeuzen tytöt somat
  järjestävät huippulomat
  tekemällä mitä vaan
  hitaasti tai nopeaan.
  Mutta jos osiksi täytyy muuttua
  en heihin tahdo puuttua.
  Kuka tahtoo, kuka tahtoo
  atomeina matkustaa;
  jos sinne en pääse kokonaan
  jään mieluummin kotiin nukkumaan.
  Siriusta kultaiseksi
  sanovat ne jotka keksi,
  että Taun he haluaa
  nähdä ennen kuolemaa.
  Minä lähden maailmalle
  vaikka miten lavealle.
  Mutta jos en pääse yhtenä
  anna olla, istun kotona.
  Kuka tahtoo, kuka tahtoo
  atomeina matkustaa;
  jos sinne en pääse kokonaan
  jään mieluummin kotiin nukkumaan.
  

  Ja niin edelleen. Toinen suosittu laulu oli paljon lyhyempi:
  Teleportista kun kerran
  kotiin tultiin laulaen.
  Ron vei Megin sydämen
  ja minä jalan jonkun herran.

  Merkillistä on, eikä kukaan oikein tiedä miten tärkeänä tätä tietoa tulisi pitää, että suunnilleen 85 prosentilla Linnunradan tunnetuista planeetoista, olipa niillä sitten primitiivisiä tai pitkälle kehittyneitä kulttuureita, oli keksitty juoma nimeltä gini jatonix tai ginjatnik tai ginjat o nicks, ja tämän saman foneettisen teeman muunnelmia on ainakin tuhat. Juomat eivät ole ollenkaan samanlaisia, ne vaihtelevat silvovialaisesta chinanto/mnigsista, joka on tavallista vettä hiukan huoneenlämpöä lämpimämpänä tarjoiltuna, gagrakackalaiseen tzinjatonyksiin, joka tappaa lehmän sadan askelen päästä, ja ainoa niille yhteinen tekijä nimien samankaltaisuutta lukuun ottamatta on, että ne kaikki on keksitty ja nimetty ennen kuin kyseiset kulttuurit saivat yhteyden toisiin kulttuureihin.
  "Herra kapteeni, sallikaa minun huomauttaa, että olette nyt istunut kylvyssänne yli kolme vuotta?!" Piikin heitettyään numero kaksi käännähti kannoillaan ja harppoi nurkkaan peilin eteen harjoittelemaan pistäviä mulkaisuja.
  "Törmäämään?" Ford huusi Arthurille.
  "Tuota, niin", kapteeni sanoi. "Niin, luullakseni se on osa kokonaissuunnitelmaa. Siihen oli jokin hirvittävän hyvä syy, jota en nyt juuri jaksa muistaa. Se liittyi jotenkin. Tuota..."
  Ford räjähti.
  "Te olette hyödyttömiä idiootteja koko joukko!" hän huudahti.
  "Ai niin, niinhän se oli", kapteeni säteili. "Sehän se syy olikin."
  "Sinäkö hallitset maailmankaikkeutta?" Zaphod kysyi.
  Mies hymyili hänelle.
  "Minä yritän olla hallitsematta", hän sanoi. "Oletteko te märkiä?"
  Zaphod katsahti häneen hämmästyneesti.
  "Miten niin märkiä?" hän huudahti. "Eikö muka näytä siltä, että me ollaan märkiä?"
  "Kyllä se minusta siltä näyttää", mies sanoi, "mutta se miltä asia teistä tuntuu saattaa olla kokonaan toinen juttu. Jos lämmöllä on mielestänne kuivattava vaikutus teidän on parasta tulla sisään."
  "Pää kiinni", Zarniwoop tiuskahti ja juoksi ulos sateeseen. Alusta ei näkynyt missään. Sade piiskasi edelleen liejua. Missään ei näkynyt jälkeäkään aluksen laskeutumispaikasta. Hän huusi sateeseen, kääntyi ja juoksi takaisin mökin luo. Ovi oli lukossa.
  Maailmankaikkeuden hallitsija torkkui tuolissaan. Vähän myöhemmin hän taas leikki kynällä ja paperilla ja ilahtui keksiessään kuinka toisella saattoi tehdä jälkiä toiseen. Ulkoa kuului erilaisia ääniä, mutta hän ei tiennyt olivatko ne todellisia vai eivät. Sitten hän jutteli pöydälleen viikon nähdäkseen kuinka se siihen reagoisi.
  "Se teidän jumalanne panee omenapuun keskelle puutarhaa ja sanoo, että tehkää te tyypit mitä vaan mutta älkää ihmeessä syökö omenaa. Ja yllätys, yllätys: ne syövät omenaa ja jumala hyppää esiin puskan takaa ja huutaa 'Sainpas teidät kiikkiin!' Ihan samantekevää olisi ollut vaikka eivät olisi syöneetkään sitä."
  Linnunrata on tulvillaan ex-praliittimunkkeja, jotka yrittävät lyödä rahoiksi, sillä ajatuskontrollitekniikka, jonka veljeskunta on kehittänyt hartaudenharjoituksensa osaksi on kerta kaikkiaan sensaatiomainen - ja uskomaton määrä munkkeja jättää veljeskunnan heti saatuaan koulutuksensa päätökseen, juuri ennen kuin he tekevät lopullisen lupauksen pysytellä lopun ikäänsä pienessä lukitussa metallilaatikossa.
  Hän otti Q-kirjaimen ja heitti sen kaukaiseen likusteripensaaseen, jossa se osui nuoreen kaniiniin. Kaniini ponnahti kauhuissaan esiin eikä pysähtynyt ennen kuin kettu nappasi ja söi sen ja tukehtui yhteen sen luista ja kuoli joen rantaan, josta virta vei sen mukanaan.
  Seuraavien viikkojen aikana Ford Prefect nieli ylpeytensä ja tutustui tyttöön, joka Golgafrinchamissa oli ollut henkilöstöjohtaja, ja hän järkyttyi kovin kun tyttö yhtäkkiä kuoli juotuaan vettä suvannosta, jonka ketun ruumis oli saastuttanut. Ainoa minkä tästä opimme on se, ettei koskaan pitäisi heittää Q-kirjainta likusteripensaaseen, vaikka ikävä kyllä se toisinaan on väistämätöntä.
  "Olen lukenut sellaisesta planeetasta, jota käytettiin pallona galaksienvälisessä biljardissa. Se pussitettiin suoraan mustaan aukkoon. Kymmenen miljardia ihmistä kuoli."
  "Sehän on mielipuolista", Mella sanoi.
  "Niin, ja siitä sai vain kolmekymmentä pistettä."
  "Mistä kirjasta?"
  Arthur piti tauon.
  "Linnunradan käsikirjasta liftareille, hän sanoi viimein."
  "Mikä se on?"
  "Se on vain yksi juttu, jonka minä heitin jokeen tänä iltana. Minusta tuntuu, etten enää välitä siitä", Arthur Dent sanoi.

Sivun ylälaitaan
Takaisin pääsivulle


Valid HTML 4.01!